YHTÄKKIÄ MARBELLASSA

October 30, 2019

 

 

Pitkästä aikaa taas Espanjassa. Viimeksi oltiin vielä Georgiassa. Mitä ihmettä tässä välissä oikein tapahtui!? :D

 

Pari postausta taaksepäin kerroin, mitä tapahtui Turkin rajalla ja oikeastaan heti seuraavana päivänä alettiin miettimään, että jos tämä on tällaista tulevillakin rajoilla niin jaksaako sitä nyt lähteä ajamaan Australiaan saakka. Nimittäin Aasia on tällä hetkellä haastava maanosa ajettavaksi, jos haluaa ajaa useiden maiden läpi kuten me oltaisiin nyt tehty. 

 

Esimerkkejä: Azerbaidzan ei päästä henkilöitä maahan, jotka ovat käyneet tietyllä alueella naapurimaassa Armeniassa, joten jos sinulla on Armenian leima passissa niin hankalaksi menee. Tämän toki voi kiertää ajamalla edestakaisin Georgia - Azerbaidzan - Georgia - Armenia. No eihän se ole ongelma eikä mikään. Seuraavaksi haasteeksi nousisi Iran, joka on USA:n, EU:n, Australian ja ties kenen pakotelistalla ja usein maat, jotka pakotteiden kohteeksi joutuvat, alkavat kiukuttelemaan ja purkavat kaiken viattomiin ihmisiin. He esimerkiksi pidättivät kolmeksi kuukaudeksi Australialaisen bloggaajapariskunnan, koska he olivat lentäneet dronella väärässä paikassa. Siis ne ihmiset olivat vankilassa kuukausia syytettynä vakoilusta ilman tietoa, että milloin sieltä pääsee pois!! Lisäksi useita australialaisia businessmiehiä on pidätetty tälläkin hetkellä ja sillä kiristetään Australian viranomaisia. Tilanne on siis aika monimutkainen. Kanadan, USA:n ja muutaman muun maan kansalaisia ei päästetä maahan autolla ilman opasta eli heidän täytyy olla jatkuvassa valvonnassa. Polttoainetta maasta ei saa enää kuin kortilla ja korttia ei anneta ulkomaalaisille, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että meidänkin olisi pitänyt kerjätä polttoainetta rekkakuskeilta ja huoltoasemien omistajilta. Kyseessä on suuri maa, joten näitä tankkauksia olisi tullut useita. Lisäksi Iran sääti juuri pari viikkoa sitten uuden lain, että omalla autolla maahan saapuvien täytyy hankkia jostain poliisiasemalta Iranin rekisterikilvet autoon. Ähh...

 

 Kuva muokattu Dreamy Coconut -filttereillä

 

Seuraava maa olisi ollut Pakistan, jossa sinut saatetaan maan läpi. Pahinta tässä olisi ollut se, että oltaisiin jouduttu olemaan useita päiviä aseistettujen poliisien ja sotilaiden valvonnassa ja nukut siellä missä käsketään, ja syöt, mitä niissä olosuhteissa voit. Tämän jälkeen olisi tullut Intia, josta olisimme tulleet käymään Suomessa mutta, jos luet tämän postauksen niin huomaat, että näistä maista ei niin vain poistuta, jos olet autolla maahan tullut. Lisäksi Intia on noista edellä mainituista maista kaikista hankalin. Köyhemmät maat yleensä tekevät yksinkertaisista asioista tarkoituksella todella hankalia, ja miksi näin niin sitä on vaikea sanoa :D

 

Eli Georgia oli viimeinen mahdollisuus kääntyä takaisin ja seuraava mahdollisuus päästä Suomeen olisi ollut se hetki, kun auto olisi lähetetty Indonesiasta Australiaan. Tähän olisi mennyt kuukausia. Eli mitään sellaista ei olisi tullut eteen, mistä ei oltaisi selvitty mutta tässä oli niin monta pientä asiaa, että se alkoi tuntumaan sen verran suurelta asialta, että päätettiin nyt, että kokeillaan tätä reittiä toisella kertaa.

 

Pakistanin pohjoisosat olisivat olleet toodella kauniita ja harmittaa, kun ne jäi nyt näkemättä mutta sinne pääsee kyllä toisella kertaa. Samoin Intiassa olisi ollut vaikka mitä näkemisen arvoista. Intiaan haluan kyllä joka tapauksessa jossain kohtaa mennä! Nämä kaksi maata ovat muuten toistensa kanssa ydinsodan partaalla ja rajojen yli ja tietyillä alueilla ammutaan joka päivä. Todella levotonta menoa tuolla päin maailmaa kaiken kaikkiaan heh.

 

 Kuva muokattu Dreamy Coconut -filttereillä

 

Oltiin nähty jo paljon vaivaa viisumeiden eteen ja laitettu niihin aika paljon rahaakin (Azerbaidzan/Iran/Pakistan/Intia) mutta siitä huolimatta matkan kesken jättäminen tuntuu edelleen oikealta ratkaisulta.

 

Tilannehan meni vielä kaiken lisäksi niin, että Georgiasta pääsee Eurooppaan kahta reittiä. Vaihtoehdot olisi ollut ajaa takaisin Turkkiin mutta se ei tullut kysymykseenkään syystä, jonka voitte lukea postauksesta, jonka linkitin tuohon ylös ja toinen vaihtoehto olisi ajaa Venäjän läpi. Meillä ei vain ollut Venäjän viisumeita. Viisumeiden hankkimiseen olisi mennyt viikko, ja sitten huomattiin, että tästähän pääsee Mustanmeren yli laivalla. Lähdettiin siis hankkimaan laivalippuja. Myyjä sanoi, että matka Batumista Odessaan Ukrainaan kestää viisi päivää, sillä laiva kiertää Turkin kautta. Viisi päivää, ohh hell no!! Mullahan pääsi pieni paniikki-itku, kun muistin miten kuusi päivää Atlantilla menivät viime vuonna. Elämäni yksi, ellei hirvein kokemus! Siitä voit lukea täältä.

 

Päätettiin sitten yhdessä, että hankitaan minulle lennot Helsinkiin ja Tomppa tulee laivalla Ukrainaan ja ajaa sen sieltä Puolaan ja Saksaan tai Espanjaan tai Suomeen, kun ei vielä silloin tiedetty, että mitä tehdään. Matka meren yli ja Ukrainan läpi olikin loppujen lopuksi todella sekava ja Tommi joutui selvittämään kaiken yksin mutta selvisi kuin selvisikin Jeepin kanssa Saksaan, voi murua... Jeeppihän on nyt Hampurin satamassa odottamassa laivausta uuteen maanosaan ja siihen liittyen ajattelin tehdä kyselyn huomenna Instaan. Saatte arvata, että mihin auto on tällä kertaa matkalla. Anna muutaman vaihtoehdon :D Kun auto oli jätetty satamaan niin varattiin molemmat lennot Malagaan, Tommi Saksasta ja minä Helsingistä. Vihdoin nähtiin toisemme sunnuntaina kahden viikon tauon jälkeen! Ihanaa <3

 

Tästä tulikin pitkä teksti mutta kirjoitettavaa olisi vaikka miten paljon. Luulen vain, että ette ehkä jaksa lukea niin päätetään tämä kirjoitus tähän jatketaan uusilla aiheilla seuraavassa postauksessa. Ihanaa iltaa!

 

 

 

 

 

Please reload

RELATED POSTS

Please reload

DESIGN BY NEA LINDBERG

CONTACT